Keskiviikko näytti jo lumisateineen päivällä valoisalta, mutta ei ripsunnut tarpeeksi tyrmätäkseen tätä pimeyttä. Lumivalleja odotellessa. Pimeässä on puolensa, jos saa sisätiloissa nököttää, kuten ruhtinaallisesti Rva K:lla on tänään mahdollisuus. Jopa ihan hiljaakin, sillä käväisin laulamassa I Surrenderilla yhden alttoäänen kadoksiin. Miten sitä ei järki laukkaa sen vertaa, että oman äänialansa tuntien välttäisi noita tukkaheviaarioita? Ja vielä vuodesta toiseen sama homma. Noh, asiaan. Siis pimeän torppaamiseen.
Asettelin tänään palamaan poikeuksellisen paljon kruunukynttilöitä, vaikka olen vannoutunut tuikku- sekä pöytäkynttiläfani. Jopa Tamara Aladinin Carmenit (NEVER done before) käänsin (minun vinkkelistäni) väärinpäin. Oh my! Ikäänkuin out of my comfort zone :D Inspiksen sain
Casa Lime & Life -blogista. Thänks :)
Tällä kertaa blogin taustaväri ei ole paras mahdollinen näin pimeille kuville, mutta hang in there!
Ja vielä luvatut sähkötulet
 |
| Jaa että miten niin "sähkötulet" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit!
-Rva K