What happens in the toilet? Oh, well.... ;D

Pikku-O se harjoittelee parhaassa uhmaiässään, että missäs niitä vessajuttuja oikein olikaan soveliasta puhua. No mitä äiti tekee, kirjoittaa tekstin blogiin! Sehän se vasta soveliasta onkin :D

En ole vielä aiemmin kertaakaan toivottanut teitä tervetulleeksi Päämajan päävessaan, kotoisasti hyysiin. Hyysi toivottaa sydämellisesti tervetulleeksi hädän kuin hädän, jättämättä ketään pulaan. Nyt kuvassa oleva pyhäveski sijaitsee Päämajan länsisiivessä ja sen käyttäjäkunta koostuu pääsääntöisesti vieraista sekä Tuunaamo Crewn teiniedustajista, jotka majailevat ihan hyysin tuntumassa. 

Hyysin sisustus noudattaa päämajan alkuperäistä, lähes spartalaisen pelkistettyä sisustuskaavaa valkoisine pintoineen. Yleisilmettä pehmentää yhden seinän verran eteisen sekä olohuoneenkin katosta tuttu, vahattu mahonkivaneri. Hyysi odottaa edelleen lopullista peiliä (vt. peili on kohta niin silmään juurtunut, että eihän sitä saa enää kohta vaihdettuakaan ..), valaistusta sekä listoja, mutta onneksi tauluasia saatiin kondikseen. First things first!

Törmäsin hyysin uuteen tulokkaaseen haettuani paffilaatikoita yhdestä kaupungin suosikkiliikkeistäni, Legerasta. Therese Sennerholt Designin (olet kenties aiemmissa postauksissani törmännyt jo samaisen suunnittelijan muihin töihin Päämajassa) kortti lepäili yksinään pöydällä hieman jo siipeensä saaneena ja kysyinkin, josko kyseisellä yksilöllä olisi vielä sattunut olemaan klooneja tarjolla. Ei ollut, mutta totesin siihen samaan syssyyn, että eipä tuolla oikeastaan väliä ottaen huomioon taulun lopullisen sijoituspaikan kehystyksen jälkeen. Ja voilà!

No niinhän se saattaa joskus käydä... Onneksi viikunantuoksuinen kynttilä pelastaa tilanteen, kuin tilanteen (Partylite) :D

Miksi hyysissä on kaksi vessaharjaa? Have no idea!

Tänään on leffamaanantai ja Interstellar odottaa. Niin ja mässy. See ya!

Hallååå - kukaan kuulolla?

Täsä mä ole! Ihan käsittämätön vuoden alku ja jännät hommat sen kun jatkuvat. Taas (I'm so sorry!) pitkä radiosilence takana, mutta valotan sitä verhoa vähän myöhemmin lisää. Siis että miksi.. Siis radiosilence. Alles kuitenkin gut ja kevät porskuttaa eteenpäin lumisateesta huolimatta :D

Tuunaamo Crew kohtasi varsin arkisessa miljöössä omat näköiskuvansa. Älkää anatako lajien kirjon hämätä, vaan suokaa mielikuvituksen lentää jo seuraavaan viikonloppuun. Kiitos Aarikan, me voidaan olla teidän kaikkien kotona! ;D

Itse Sulhanen & Rva K
Kerrankin rouva on saanut koreamman värityksen lintumaailmassa!

Perhepotretti
Niinhän siinä on käynyt, että Nti S on hurahtanut äitinsä ohitse. Nti H ja Pikku-O sentään vielä kasvavat maltilla kiinni..

Official taidekuva

 Kuvaussessiossa ei vahingoitettu eläimiä (huolimatta epämääräisistä kaulapannoista)! Mahtavaa viikkoa kaikille!

DEKOilua

Mellevää keskiviikkoa kaikille (toki torstai jo suurimmalle osalle, kun tätä lueskelette). Painokone on taas lähtenyt jylläämään yömyöhällä ja Rva K sisustaa mielessään suurella intohimolla lastenhuoneita. Ja olohuoneita. Ja keittiöitä. Ja, ja, ja.....

Uusimmassa Deko-lehdessä oli taas mittavat määrät kivoja ideoita, joista ehkä hauskin, oli lastenhuoneen tapetti. Toteutuksessa taas ovat jo millimetripaperilla piirrettynä pienet talot, joita voi ripotella seinälle (vaneri-inventaario autotallissa odottaa..). Kakkoskuvassa muuten vain mageet mittasuhteet :D

Pitkäaikainen pöytäprojekti etenee vaivalloisesti, sillä vaikka HAY Loop- putkijalat ovat jo tilauksessa, on vaneria yllättävän hankala löytää. Tai siis korjaus äskeiseen. Vaneri bongattu jo viime vuoden puolella, mutta kyseinen valkoinen väri ja paksuus aiheuttavat harmaita hiuksia. Vaikka meidän ruokapöydän koko onkin reilu, silti vaneria on ostettava kerralla neliötolkulla. Anyone else in need of "a piece"? A big piece.. Etsintä jatkuu siis.

Mageesti passaa myös pöydän ympärille nuo vanhat koulutuolit. Niin ja Tapiovaaran Pirkka -se on aina ihana muuten vain! Se vimonen kuva.

 Unia unia, junien kuvia <3

No mutta halojata hallåå - It's been too long!

Hellurei ja hellät tunteet! Pitkästä aikaa kirjainten äärellä ja hitusen häpeissään tervehtii hän (miten niin taustalla telkusta tulee Pulttibois ja iki-ihana Hra 47..) En tiedä miten vuoden ensimmäisinä kuukausina tuntuu, että päivät sisältävät huomattavasti vähemmän tunteja kuin loppuvuodesta. Samaa mieltä? Vai onko se tuo tuhannen pitkään jatkunut pimeys? Jaa-a, mutta viime yönä pimeyden kaverina oli kyllä hillitön tuuli. Lähes varmana siitä, että talo antaa Lainalle periksi suht uusista liitoksistaan, silmät nippa nappa peiton alta pilkistäen, Rva kuunteli tuulen koukeroita peltikaton alla. Aktiivisuusrannekekin antoi periksi ja sekosi unirytmissä :D Aika metka vehje tuo ranneke muuten. Varsinkin kun siihen laittaa himppasen liian kovan aktiivisuustason, voi tuntea suurta riittämättömyyttä joka päivä saavuttamattomista aktiivisuuksista, askeleista tai juostuista kilometreistä. Mutta toisaalta, jos sittenkin vielä nipistäis yhden lenkin, niin jo vain voi tyytyväisenä pällistellä loppuillan olkkarin lämmössä ja nauttia kynttilänvalossa, kun kerran pimeyttä riittää ja riittää ja riittää edelleenkin.

Mistä muuten haluaisitte kuulla huomenna, ylihuomenna tai niitä seuraavina päivinä? Nyt HAY:ta "luupissa". LUP square - var så goda

Mahtiviikkoa everybody!

A B C D E F G - Design letters by Arne Jakobsen

Jo aikoja sitten hankitut sarjan pyyhkeet saivat kaverikseen kirjainmukit joulupukilta. Juuri sopivasti jokaisen Tuunaamo Crewn jäsenen omalla kirjaimella varustettuna. Rva K voitti ennakkoluulonsa korvattomia kuppeja kohtaan ja myöntää, että niistäkin voi juoda ;D "Sehän on mun kiijain!",hihkaisi Pikku-O oman pakettinsa avattuaan.

Itse mukeja melkein vielä hauskempia ovat mukien laatikot, joista sai pretty nastan "perhepotretin" keittiön kaappien päälle.

Oikein valloittavaa uutta viikkoa kaikille!

Lounasta Nannen NamNam style -NAM!

Kokkolan on rantautunut uusi viihtyisä ja kodikas Tapas-baari ja -ravintola Nannen NamNam. Paikan sisustus houkuttelee viihtymään vanhojen huonekalujen sekä astioiden ja industrial-hengen mukavassa kombinaatiossa. Vielä en syväluotaa paikkaa sen enempää sillä ei kai rouvalla suinkaan mitään kameraa kainalossa ollut lounaalle lähtiessään. Kännyllä kaksi kuvaa ja teaser on valmis ;D

Palaan paikkaan ja aiheeseen ehdottomasti vielä!

Päivän keittona oli suussasulava lohikeitto ruisleivän kera ja kaffet päälle. nimensä mukaisesti NamNam!

Goodbye to radiosilence - tervetuloa 2015!

Täällä taas rouva näppäilee koneellaan, kuin mitään ei olis tapahtunut. Mihin kaikkosi viikko ihmisen elämästä? Let me tell you. yhdessäoloa, iloa, kynttilöitä, ruokaa, paketteja, rapinaa, ruokaa, suklaata, kukkumista, ruokaa, suklaata, elokuvia, pelejä, kirjoja, ruokaa, suklaata, ruokaa, suklaata, ruokaa. Ja juhlakauden mahtava suolaistamakeaasuolaistamakeaa-flow on parhaimmillaan.

Niin myös kilisteltiin poks-poks ja lehti kääntyi uuden vuoden puolelle. Mitä pitää sisällään vuosi 2015? Toivottavasti hienoja hetkiä, onnistumisia, ilon aiheita, rauhaa ja ennen kaikkea lots of love -eikö? Puhutaan laihiksista sitten myöhemmin. Lupaan myös olla lupaamatta mitään. Toivon silti löytäväni terveellisen ruokavalion valon jälleen, sillä tähän voi olla vaarallista tottua -varsinkin näiden kepakoiden kanssa..

Kuvien kanssa kävi köpelösti, sillä sain varsin säädyllisiä otoksia oikealla kamerallani, mutta piuha kuvien siirtämiseen koneelle on hukkunut ja jälleen kerran kännykkä-back up astui kuvioihin. Mikäs paremmin sopisikaan vuoden ensimmäisen päivän postaukseen kuin kalenteri vuodelle 2015 vierellään tabula rasa-hengessä tyhjät kehykset. Kaikessa rauhassa odottamassa tulevan vuoden juttuja. Huikeita juttuja toivon mukaan.

Kaunisteen kalenterin vuodelle 2015 on kuvittanut Antti Kalevi helmitaulun hengessä

P.S. Joulukoristeet vielä paikoillaan..

SHHHH....... vilahtiko punanuttu?

Yön pimeinä tunteina Päämajassa soi Kiri Te Kanawan yksi monista joululevytyksistä ja yön rauha hellii kynttilänvalossa puuhailijoita. Tontut nääs, ne vasta hämyn ystäviä ovatkin! Joku voisi pitää Päämajan vanhimpia yhdenlaisina tonttuina myös, mutta hei -nyt on jouluaatto! Milloin sitä voi kuupata jollei juuri jouluna?

Kinkku köllii uunissa, perunalaatikko on perinteitä kunnioittaen saatettu imelälle tielleen keskiyötä hipoen ja riisipuuro valmistui juuri aamua varten. Vielä suit sait lattialle vähän moppia vilauttaen (voin kertoa, että hivenen haasteellista neljällä jalalla, joista kahden kannattelemiseen tarvitaan molemmat kädet..) ja pienten unosten kautta aamusaunaan. Saunatonttu lämmittää Päämajan kiukaan aamuseitsemäksi ja siitä se alkaa...

Aamupala on jo valmiiksi katettu. Kohta syödään joulupuuro sekä sipaistaain ensimmäiset maistiaiset joulukinkusta. Häälahjaksi saatu Nachtmannin kynttelikkö joulupöytää nyt neljättätoista kertaa ja alleen se on saanut tällä kertaa Marimekkoa sekä kaverikseen orkidean sekä Iittalan tuikkulasivalikoiman. Ei liian vähän, ei liian paljoa vaan sopivasti.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Tuunaamo crew toivottaa kaikille ihanan rauhaisaa joulun aikaa, Lämpöisiä kainaloita, mielenrauhaa, hersyvää naurua ja ilon hetkiä. Pitäkää huoli toisistanne ja ihmisistä ymprillä - Joulu <3

Puukässää ja kynttilänvaloa

Ihanaa -lunta!

Eilisen musta ja märkä ahdistus vaihtui taas valoon ja tällä ilolla pelkästään jaksaa taas viedä siivoja loppua kohden. Tänään oli vuorossa Pikku-O:n kammari ja heti perään lumisulkeiset ja puukässä. Jotenkin ironista levittää juuri siivotun huusholliin keskelle olohuoneen lattiaa eripituisia risuläjiä ja rautalankavänkyröitä. Nti H Tutan kanssa puuhasteli oksakuusia ja silirimpsis vain, Päämaja täyttyi valkoisen hohtavista kaunokaisista, joita voi stailata koristeilla tai ilman. I prefer ilman. Kynttilä vierelle riittää <3

Ihanat Living and Room JUL-adventtikynttilät (ne kyllä kaikki jo palaa... )vihdoin ulkona laatikosta. Jos vielä vähän kävis lykkiin lumia....

Maanantaina lipsahti lapasesta

Hilipatitsuippa. Maanantai tuo päivistä jaloin. Kiusallaan, vastineeksi vesisateelle Rva K vänäsi pienen palan tulevaa juhlaa jo tasolle siivoamatta yhtään mitään. Koivun tuohesta käsityönä valmistetut porot ovat jouluinen ostos Vihinpuusta jo vuosien takaa. Vähän lisäksi Different designia, Tindraa, Iittalaa, Riihimäkeä, Bolsiusta ja mitä näitä nyt on...

Kärsivällisyyttä shoppailureissuille! ;D

Pikkujouluja kohden - 30's style

Tämän joulukinkerikimaran päättää tänä vuonna omien työkavereiden seurassa vietettävät 30-luvun swing-karkelot ja Rva K on valmiina helmineen ja kimalteineen! Let's swing, sano Mr. King ja pyöri lattialla ding, ding. Rva K:lla on se bling, bling... Ja aina voi sing, sing!

Kengät ja osa helmistä autenttista vintage-kamaa. Huomenna "purjehditaan"...

Kierrätyksestä väännetty rautalankaa "jokapäiväistä designia" -Everyday Design & Helsinki

Everyday design on täällä. Huutelin tämän perään taannoisessa, nimeltä mainitsemattoman tavaratalon, hintamyllerryksessä oikein facebookia myöden. Ystävällinen sielu lupautui tätä noutamaankin, vaan ei tärpännyt enää siinä vaiheesa viikkoa. Pari vuotta sitten Pop up -myymälä Himmeli toi nämä tietoisuuteen täällä Kokkolassa ja voin kertoa -huomattavasti huokeammalla hinnalla.. Silloin tuotteella oli jopa todella edullinen hinta. Nimen myötä arvo kasvaa (ei mikään ökyhintainen edelleenkään, no worries), mutta käytännöllisyys on tämän kapistuksen sielu. Tähän kuvaan en tahallani asetellut retuista paperikassia -ja kylläkyllä, tämän saisi myös omalla kangaskassillaan. Se ei vain miellyttänyt rouvan silmää se (juutti nääs). Helsinki on tämä kaunotar nimeltään ja mitä käytännöllisintä designia. Tiny little thing kokonaisuudessa, mutta ah -pitää kierrätyspaperit lojumasta! Mukana menossa pihavalot taustalla, valosyherö sisällä, Helsinki itse sekä N.U.D Extend jatkojohto (3), jonka väri taas ei yllätä ketään ;D

Päivän teeman mukaisesti - let there be love <3

A day in a life of Rva K

Jotenkin aina pääsee sattumaan ja tapahtumaan. Ihan kaikenlaista laidasta laitaan. Päivä starttasi 04 jotain ja suuntana Pasila. Pahaa aavistamattomana rouva hyppää pirssin kyytiin ja siinä sitten alkaa laskemaan leikkiä taksineidin  kanssa matkalla asemalle, että vallan jännittää VR:n puolesta, kun tuota luntakin... Rautatiesillalla, kotoisasti Prisman mäessä, tuumimaan jo kaukaa, että mitesmitesmites -ei junaa näy vielä? Asemalla ilosanomaa lukemaan taululta, että kyyti peruttu. På grund av teknisk fel. Jonkin aikaa siinä kaikki heilutteli käsiään, kunnes saatiin tieto, että seuraavaan IC-junaan voi hypätä samalla tiketillä.

Hetken päästä sitä köröteltiin sisältä täysin punaisessa (penkkejä lukuunottamatta), perinteisessä sinivalkoisessa (ulkoapäin) vaunussa. Arvatkaa oliko siellä pistorasioita työkoneelle? Luojan kiitos tutut kanssamatkustajat alkoivat huutelemaan rouvalle hyvissä ajoin ennen Seinäjokea, sillä olisin nukkunut onneni ohitse. Edessä oli vaihto perässä tulleeseen nopeampaan kyytiin ja loppumatka sujui kuin rasvattu. Työasiat hoituivat ilman säätöä.

Mutta hei -onhan se nyt Stockan joulu nähtävä, kun kerran tänne saakka on tultu. Skippasin perinteisen lenkin ja suuntasin suoraan asiaan. Ei muuten pöllömpää ;)

Pöllöt eivät ehkä ole minun juttuni joulumielessä, muttta muuten hauskoja kapistuksia sinänsä. Pikku-O:n huoneeseen istuisi kangaspöllöt ja Nti H voisi oletettavasti huolehtia lopuista.

Rakas Joulupukki, näin kierroksen varrella myös lahjatoiveita. Saanko esitellä Kay Bojesenin songbirdit nimeltää Ruth ja Pop. Peter oli piilossa, mutta hänkin on kovin tervetullut! Could you please......?

Ihan sama kuinka paljon sitä luulee varanneensa aikaa, se ei ikinä tahdo riittää. Taas mentiin takinliepeet vaakasuorassa kohti asemaa, jotta kotimatka ei enää pitenisi enempää. Kaikessa kiireessä vielä jos vähän Lushiin pistäytyisi ja ehkä ehtisi kuitenkin vielä yhden hömppälehdenkin napata kainaloon. Juosten junaan, jonka puolessa välissä huomaat, että vaunut matkalla Kuopioon. Whaaat?!? Konnarille kevyt ripitys ja juoksu jatkuu kohti junan etupäätä, joka sittenkin vie kotiin. Voin kertoa, että koko junavaunu tuoksuu (kiitos Lushin) sitruunalle. Thank God, sillä se peittää alleen mukavasti reilun tunnin toppatakkijuoksun aiheuttamat kosteusvauriot. Olkalaukut olivat lenkin varrella kimpassa hirttyneet kaulan ympärille ristiin ja hetken niitä revittyäni (torkkupeiton kokoinen kaulaliina halusi väkisin mukaan tangoon), huomaan olevani vapaa ja junakin ehtinyt Pasilan kohdille. Huoh.

Paikkanumero on muuten 47. Rva 47? Aaa-puuu-va - vai miten se meni...?