Kotiin saavuttaessa auto on jälleen täynnä jännitystä, sillä talven arkkivihollinen Auramies oli oletettavasti ehtinyt käydä heittämässä kunniakierroksen ja metrisen palteen koko 5 metriä leveän parkkipaikan eteen. Saako siis auton ajettua pihaan vaiko eikö? No ei saanut. Siihen jäi vankkuri keskelle tietä odottamaan kolan ja lumilapion tiputtamista kattovarastosta. Ja niin jokatalvinen kilpajuoksutraditio on taasen saatu käyntiin tällekin vuodelle. Kyse on siis siitä, ehdinkö itse kolata koko tien parkkipaikan leveydeltä ennen vihollisen hyökkäystä (rehellisyyden nimessä huomattavasti helpompi homma, mitä rikkoa jäätyneitä korkeita lumipalteita Auramiehen jäljiltä) vai kerkeääkö The Auramies ensin. Älkää ymmärtäkö minua väärin, hyvää ja ehdottoman tarpeellista työtä tekevät, mutta sitä "peräkolaakin" voisi käyttää lähiöpihojen parkkipaikkojen kohdalla, kun semmoinen on olemassa..
Puolentoista tunnin huhkimisen jälkeen tuli taas todettua, että lumityöt käy hyvästä treenistä. Mikäs sen parempaa, kuin saada homma hoidettua, lumet säntillisesti ja hartaalla tarkkuudella (nyt oli haastetta jo semisti jäätyneen kaman kanssa) kasoihin ja sytyttää tulet ulos erilaisiin lyhtyihin. Täysikuu mollottamaan vielä kaveriksi. Jaaaaaa.... onkohan Nukkumatti jälleen teillä tietymättömillä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit!
-Rva K