sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Ensimmäinen adventti ja tonttuilua yömyöhään -Päämajan Joulukalenteri

Heipsankeikkaa ja terve. Tämä päivä mennyt pretty much junaillessa Oulu-Kokkola -akselia ja jumpatessa siinä välissä. Kotiin tultuaan Rva K kaivoi naftaliinista rakkaan ompelukoneensa ja pussukkatehtailu polkaistiin käyntiin. The Joulukalenteri koki totaalisen muodonmuutoksen alkuperäiseen suunnitelmaan verrattuna, mutta ehdinpäs ennen aamua!

Tarkkasilmäisimmät huomaavat välittömästi, että rouva on polkenut ompelukonettaan niin innokkaasti, että sivutuotteena syntyi ylimääräinen pussukka. Alaoksilta löytyy siis tontullekin oma pussi, johon Nti H keksi laittaa lahjuksia tontulle (varustettu tonttulakilla  ja pyhitetty vain Toljanterille). Sinne voi kuulemma laittaa myös lahjalistan täydennyskirjeitä kätevästi. Paraneekohan ansaintamahdollisuus? Ha-haa ;D








Myös ulos pöydälle on viety lautasellinen herkkuja maidon kera kirjeen kyytipojaksi. Tästä se lähtee. Ihanaa joulunalusaikaa kaikille ja runsaita hermoja kauppojen ryysikseen!


perjantai 28. marraskuuta 2014

Kierrätyksestä väännetty rautalankaa "jokapäiväistä designia" -Everyday Design & Helsinki

Everyday design on täällä. Huutelin tämän perään taannoisessa, nimeltä mainitsemattoman tavaratalon, hintamyllerryksessä oikein facebookia myöden. Ystävällinen sielu lupautui tätä noutamaankin, vaan ei tärpännyt enää siinä vaiheesa viikkoa. Pari vuotta sitten Pop up -myymälä Himmeli toi nämä tietoisuuteen täällä Kokkolassa ja voin kertoa -huomattavasti huokeammalla hinnalla.. Silloin tuotteella oli jopa todella edullinen hinta. Nimen myötä arvo kasvaa (ei mikään ökyhintainen edelleenkään, no worries), mutta käytännöllisyys on tämän kapistuksen sielu. Tähän kuvaan en tahallani asetellut retuista paperikassia -ja kylläkyllä, tämän saisi myös omalla kangaskassillaan. Se ei vain miellyttänyt rouvan silmää se (juutti nääs). Helsinki on tämä kaunotar nimeltään ja mitä käytännöllisintä designia. Tiny little thing kokonaisuudessa, mutta ah -pitää kierrätyspaperit lojumasta! Mukana menossa pihavalot taustalla, valosyherö sisällä, Helsinki itse sekä N.U.D Extend jatkojohto (3), jonka väri taas ei yllätä ketään ;D




Päivän teeman mukaisesti - let there be love <3

torstai 27. marraskuuta 2014

Postimies pukkina

Rva K:n postilaatikolla tänään eka joululahja! Niin on ollut kilttinä (hurraa!). Paketista paljastui odotettu joululevy täydentämään joululevy/vuosi laajennettavaa dvd-kokoelmaa, joka alkaa olla jo aika mittava. Vaikka Spotify on pullollaan joulumusaa, on perinteinen dvd silti aika kiva hankkia silloin tällöin ja nyt syitä more than ever. Kyseessä oman kotikylän tytön, sopraano Johanna Lehesvuoren esikoisalbumi ja onnistuin vielä saamaan omani ensimmäisestä painoksesta. Palaan tähän myöhemmin, sillä korkkaan kuunteluelämyksen vasta kaikessa rauhassa ilman ulkoisia häiriöääniä.


Sujuvana aasinsiltana tähän muutama kuva taannoiselta tapahtumarikkaalta reissulta isolle kirkolle. Ihana Lushin liike huumaavine tuoksuineen tarttui kaulaliinaankin niin voimakkaana, että on tunnistettavissa vieläkin. Ihania paketteja -eikö?!





Yllättääkö yhtään, että juuri tämä viimeinen setti oli eniten mieleen..? Sweet dreams!

tiistai 25. marraskuuta 2014

A day in a life of Rva K

Jotenkin aina pääsee sattumaan ja tapahtumaan. Ihan kaikenlaista laidasta laitaan. Päivä starttasi 04 jotain ja suuntana Pasila. Pahaa aavistamattomana rouva hyppää pirssin kyytiin ja siinä sitten alkaa laskemaan leikkiä taksineidin  kanssa matkalla asemalle, että vallan jännittää VR:n puolesta, kun tuota luntakin... Rautatiesillalla, kotoisasti Prisman mäessä, tuumimaan jo kaukaa, että mitesmitesmites -ei junaa näy vielä? Asemalla ilosanomaa lukemaan taululta, että kyyti peruttu. På grund av teknisk fel. Jonkin aikaa siinä kaikki heilutteli käsiään, kunnes saatiin tieto, että seuraavaan IC-junaan voi hypätä samalla tiketillä.

Hetken päästä sitä köröteltiin sisältä täysin punaisessa (penkkejä lukuunottamatta), perinteisessä sinivalkoisessa (ulkoapäin) vaunussa. Arvatkaa oliko siellä pistorasioita työkoneelle? Luojan kiitos tutut kanssamatkustajat alkoivat huutelemaan rouvalle hyvissä ajoin ennen Seinäjokea, sillä olisin nukkunut onneni ohitse. Edessä oli vaihto perässä tulleeseen nopeampaan kyytiin ja loppumatka sujui kuin rasvattu. Työasiat hoituivat ilman säätöä.

Mutta hei -onhan se nyt Stockan joulu nähtävä, kun kerran tänne saakka on tultu. Skippasin perinteisen lenkin ja suuntasin suoraan asiaan. Ei muuten pöllömpää ;)








Pöllöt eivät ehkä ole minun juttuni joulumielessä, muttta muuten hauskoja kapistuksia sinänsä. Pikku-O:n huoneeseen istuisi kangaspöllöt ja Nti H voisi oletettavasti huolehtia lopuista.

Rakas Joulupukki, näin kierroksen varrella myös lahjatoiveita. Saanko esitellä Kay Bojesenin songbirdit nimeltää Ruth ja Pop. Peter oli piilossa, mutta hänkin on kovin tervetullut! Could you please......?



Ihan sama kuinka paljon sitä luulee varanneensa aikaa, se ei ikinä tahdo riittää. Taas mentiin takinliepeet vaakasuorassa kohti asemaa, jotta kotimatka ei enää pitenisi enempää. Kaikessa kiireessä vielä jos vähän Lushiin pistäytyisi ja ehkä ehtisi kuitenkin vielä yhden hömppälehdenkin napata kainaloon. Juosten junaan, jonka puolessa välissä huomaat, että vaunut matkalla Kuopioon. Whaaat?!? Konnarille kevyt ripitys ja juoksu jatkuu kohti junan etupäätä, joka sittenkin vie kotiin. Voin kertoa, että koko junavaunu tuoksuu (kiitos Lushin) sitruunalle. Thank God, sillä se peittää alleen mukavasti reilun tunnin toppatakkijuoksun aiheuttamat kosteusvauriot. Olkalaukut olivat lenkin varrella kimpassa hirttyneet kaulan ympärille ristiin ja hetken niitä revittyäni (torkkupeiton kokoinen kaulaliina halusi väkisin mukaan tangoon), huomaan olevani vapaa ja junakin ehtinyt Pasilan kohdille. Huoh.

Paikkanumero on muuten 47. Rva 47? Aaa-puuu-va - vai miten se meni...?





sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Aamu lähti vauhdilla - aamukaffekuvat olkaa hyvä

Ta-taa darlings ja sutjakkaa sunnuntaita! Ääntä on verrytelty urakalla kuoroleirin puitteissa ja kroppaa vielä sen perään. Ihanassa lämmössä sai ihanien asiakkaiden kanssa viettää verkkaisen hetken Bodybalancen(R) parissa ja taas on rouva niin vetreänä niin vetreänä. Koska aamukaffet siis päivän lukkarin vuoksi ohitettiin vauhdilla, laitetaan kuvat näin jälkijättöisesti.

Ihania kahvi- ja kaakaotuotteita by Nicolas Vahe (jostain syystä läppäri salakavalasti virnuilee minulle ja kieltäytyy antamasta e-kirjaimen päälle "heittoa" -sorry Nicolas!) Sametinpehmeät kahvit ensin hyllystä koneeseen ja loraus kinuskisiirappia mukin pohjalle. Henkilökohtaisesti pidin mausta, mutta en makeudesta, mutta jos ostaa siirappia, ottaa sen suhteen kyllä tietoisen riskin. Tilauksessa siis makusiirappi, joka ei ole makea. Siis ei ole siirappi toisin sanoen. Tuotekehitykselle vinkkinä ;)
Ja Syster S:ää lainatakseni "voi auttakaa" miten ihana kaakao! Pehmeä suklaa ja siinä twistinä appelsiini sekä hentoinen kaneli. Tätä ei "kurriin" kannata tuhlata, vaan kunnon siniseen tai jopa punaiseen maitoon ja lämpimänä kiitos!




Kaakaosta puheen ollen, jospa vielä yhdet perhaps yömyssärinä... Nyt ZZzzzzz.
Tarmokasta tulevaa viikkoa!

lauantai 22. marraskuuta 2014

Puuroa pöytään!

Rva K:n keittiössä soi Stevie Wonder ja padat porisee. Tänään tulilla rakkaudella haudutettu riisipuuro sekä pirtsakka puolukkasoppa. Lapsuuden makuja ja tuoksuja, perinteitä joista haluan pitää kiinni ja välittää eteenpäin. Tällä riisipuurolla ei vielä ole mitään tekemistä joulun kanssa, sillä joulupuuro syödään aattoaamuna perinteisesti kanelin ja sokerin kera. Essu täristen aina sama jännitysmomentti, kauhun tasapaino suorastaan, että palaako puuro pohjaan vaiko eikö. Eipä ole palanut vielä kertaakaan, mutta mä väitän, että salainen ainesosa on pelastanut rouvan keitokset tähän saakka. Reilu palanen voita heti alussa (siis tyyliin "pala"on noin 50g..) kun riisi keitetään kasaan veden kanssa. Moni saattoi tämän jo tietääkin, mutta minä opin useampi vuosi sitten tämän Tummulta ja done ever since. Sen koommin ei sulhanenkaan ole marissut, että ei maistu ihan äitiselle :D

No sanokaas nyt, laitetaan oikein äänestys pystyyn, miten se puuro ja soppa kuuluu syödä. Minä väitän, että sekä puuro, että soppa tulee olla kylmää. Ehdottomasti. Mitäs mieltä?






Lauantai-ilta on ehkä parasta -nauttikaa ihmiset!

perjantai 21. marraskuuta 2014

Saaban kuningatar

Nii-i. Tänään oli Rva K:n vuoro hiipiä kynttilöin valaistuun hoitohuoneeseen huumaavien tuoksujen keskelle, upottaa jalat lämpimään jalkakylpyyn ja exhale. Lempeiden sointujen soidessa taustalla sai jalkakylvystä siirtyä hoitopöydälle lämpimiin vällyihin ja oli jalkahoidon vuoro. Jalkoja seurasi dekolten alue, hartiat, intialainen päähieronta, kasvohoito kasvohieronnan kera sekä vielä käsien hieronta loppuhuipennuksena. Kuningatarhoito. Ja toden totta se kuninkaalliselta käsittelyltä tuntuikin. Puolitoista tuntia puhdasta hemmottelua ja rouvahan on worth it ;D. Kiitos Pirjon hierontapalvelu!

Kotona odotti Saaban-yhden-illan-ajan- kuningatarta valtaistuin sekä höyryävä glögimuki pienellä terästeellä (okei, joutui ihan itse lämmittämään) sekä uskollinen uudelleennimetty HDNLM (He Did Not Leave Me). Tossut kippuraan laiskanlinnaan ja kohti viikonloppua.



Miten ollakaan kuvaan livahatanut yksi kappale legoja sekä makkarin ovessa roikkuvat vaatteet, jotka lähtevät Mirabell Second Handiin tavoittelemaan uusia omistajia. Palaan siihen vielä. Ihan loistava paikka!

Mutta nyt siihen viikonloppuun - have a GOOD one everybody!

torstai 20. marraskuuta 2014

Positiivisuuden teflon (varoitus - saattaa sisältää yltiöpositiivista filosofointia)

Syntymälahja ja kasvatuksen tuloksena saadun hyvän itsetunnoon sekä ilon yhteenliittymä -positiivinen asenne, jota on vaikea horjuttaa.

~ Rva K ~


Positiivisuuden teflonissa kyse ei ole siitä, että mikään murhe ei kolahtaisi, eikä asioita pohtisi syvällisesti. Kyse ei myöskään ole siitä, etteikö osaisi ottaa vastuuta hankalista asioista ja etteikö joskus ketuttaisi. Kokopäiväistä haihattelua, haaveilua ja ajan tuhlausta? Väärin. Positiivisuuden teflonista Rva K on erityisesti onnellinen, sillä se mahdollistaa maailmankatsomuksen, jossa lasi on pääsääntöisesti aina puoliksi täynnä ja kaikenlaisia mahdollisuuksia leijailee ympärillä. It's up to me, mitä tartun tavoittelemaan. Pahinta on epäonnistumisen tai virheen tekemisen pelko, sillä se estää kokeilemasta sekä kokemasta asioita ja näin ollen myös onnistumisen.

Positiivisuus on myös state of mind, sillä aikansa voi kuluttaa myös marmattamiseen siitä, mitä puuttuu (todellista puutetta harva länsimaalainen on nähnytkään), siitä mitä on jättänyt tekemättä sekä siitä miten toisilla jokin asia on itseä paremmin. Jos jollakin on asiat hyvin, miten se olisi pois minulta? Haaveileminenkin on ihanaa kun kaikki perusasiat on todella buenosti ja antaa kultaiset reunukset arjelle. Jos jokin haave joskus maailmassa toteutuu, niin loistavaa. Muuttuessaan kateudeksi, siitä tulee negatiisiuuden möykky, joka syö energiaa ja ihmissuhteita. Ei hyvä.

Tulipa taas haastettua muinaiset suuret filosofian ajattelijat -ihan tosta noin vain ja ehkä jopa vähän sekavastikin. Pidetään siis hymy huulilla ja ollaan positiivisia. Onnellisia asioista jotka ovat jo hyvin, toisista ihmisistä sekä kaikesta haaveilemisen arvoisesta, omista ja toisten onnistumisista. Juuri nyt Rva K on onnellinen siitä, että Tuunaamo crew:ta vaivannut tauti on voiton puolella, eikä kyseessä ollut Pikku-O:n korvatulehdusta ja rouvan kurkunpääntulehdusta kummempaa. Sairastaminen sucks, mutta hei -ei tämä ebolaa ollut.

Postilaatikolla käyntikin voi olla erityisen nautinnollinen kokemus parin sisälläolopäivän jälkeen. Varsinkin, jos ulkona ripsuttelee hiljalleen lunta. Maa saa taas valkeamman peitteen mustan pimeyden sijaan. Juuri paistettujen torttujen tuoksu leijailee Päämajassa ja kynttilöitä sytytellään. Kyllä preesens on muikean mukava juttu. Ja perjantai. Ja tulevan viikonlopun kuoroleiri (jollei ääntä, niin hengailu ihanien ihmisten parissa) Ja, ja, ja, ja..... *smiley*



Kattauksen lisäksi kaupan päälle kuvaan eksynyt langanpätkä. Ei ollut punainen ;D

Taustalla Bublen poika laulelee "It's beginning to look like a lot like Christmas...."

maanantai 17. marraskuuta 2014

Tuunaamon näkkileipää

Maantantai on maanantai, vaikka voissa paistaisi. Työpäivän perään pieni hengähdystauko ja keittiön sydämeen. Kattilat ja kapustat kilisten Rva K käy näkkärireseptin kimppuun ja hetken kuluttua uunista leijailee ihana paahdetun pähkinän tuoksu. Kyseessä on Tuunaamon oma muunnelma gluteenittomasta ja suhteellisen vähähiilihydraattisesta näkkileivästä, joka maistuu nirsommallekin syöjälle.

Tuunaamon näkkileipä
(gluteeniton)

1,5 dl siemensekoitusta (esim. sesamin-, auringonkukan- sekä kurpitsansiemeniä)
1,5 dl auringonkukansiemeniä
2 dl sesaminsiemeniä
1 dl pellavansiemeniä
0,5 dl mantelijauhetta
1 tl merisuolaa
3 kananmunaa

Sekoita kaikki aineet keskenään ja levitetä uuninpellille ohuelti. Paista 175 asteiseessa noin 20 minuuttia. Leikkaa heti näkkileivät haluamasi muotoisiksi paloiksi ja anna jäähtyä.

ENJOY!






Ja kuinkas sitten kävikään....

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Sunnuntainen Joulutori sekä Living and Room -selailua

Tänään Joulutori, jossa tarjolla vaikka ja mitä. Kämmenenkokoisista korvapuusteista lastenvaatteisiin, kirppistelyyn sekä tietty joulukoristeisiin. Sen jälkeen Mummula, ruokaa ja Pikku-O:n päikkärit feat Rva K ja sulhanen ZZZzzzzzzz..

Living and Room oli myös esillä joulutorilla ja sain käsiini viimeisimmän katalogin. Nettikuvastoa plaranneena kuvittelin, että Päämajaann sopivia mukavia juttuja oli huomattavan rajoitetumpi määrä. Myönnettävä on, että Rva K oli väärässä (mikä sinänsä todella harvinaista ;D ) Kuvastosta liveselattuna löytyi paljon mahtavia yksityiskohtia, jotka netissä selatessa vain pääsivät livahtamaan ohi silmien. Henkilökohtaisesti pidän siitä, että lehteä saa käpistellä ja plarata edestakaisin lempisivuillensa. Mikään ei livahda ohitse ja uusia asioita löytyy joka selauskerralla. Tässäpä muutama kohokohta ja pari innostusta liittyi kuvausrekvisiittaankin. Jos joku tunnistaa mustan pikkupöydän alkuperän (se jossa on valkoinen sisus) oh do tell jälleen! Kuvat Living and Room-kuvastosta.

**** (Pari hetkeä myöhemmin Rva K myöntää vajavaisuutensa ja puusilmä oli ohittanut pöydän kuvastosta kolmeen kertaan! Effect -pöytä siis löytyy kuvastosta ja siirtyy toivomuslistalle. Kannattaa siis selailla jatkossakin -aina vain uutta!)











Ja nämä lähtivät mukaan muuten vain. Kuusta odotellessa :D



Mä luulen, että tuo JUL-kynttelikkö muuttaa meille!

Living and Room kotikutsuihin voit tutustua esimerkiksi Minnan kautta fb Living and room / Minna Pöyhtäri sekä kuvastoon pääset käsiksi www.livingandroom.fi -sivustolla.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Tyttölätkää, loppuhoppua ja synttärihumua

Perinteitä kunnioittaen kaikki perheen juhlapäivät on täynnä myös muita aktiviteetteja ennen itse h-hetkeä -kuin myös tänään. Tyttökiekon jännittäviä hetkiä elettiin heti aamutuimaan kotiturnauksessa ja rinta rottingilla -tuplavoitto! Rva K tutustui luukkuvahdin saappaisiin ja mahtuivathan ne. Hienot pelit D-mimmeiltä!

Tuhatta ja sataa auton nokka kohti kotikontuja ja vaihteeksi sulhanen jatkaa toisessa jäähallissa. Hirveällä kiireellä kotiin ja tupa ojennukseen. Kun talo on täynnä väkeä, sitä hvahtuu aina siihen samaan seikkaan, että ihan turhaan sitä stressaa ja puunaa. Kun väkeä on niin paljon, ei kukaan mitään kotieläimiä (villakoiria) kuitenkaan ehdi seurata. Tai jos seuraa niin var så goda.

Villiä melskettä helinää ja helskettä sekä ihania ihmisiä ilta pullollaan. Huomenna joulutorille, nyt soffa. Tunnelmallista lauantai-iltaa!

Rva K & Pikku-O sekä käsi joka karkkipurkkia keinuttaa
Make A Wish!

torstai 13. marraskuuta 2014

Rva K -päiväni teatterikriitikkona

Rva K:lla on taipumus pistää nokkansa asioihin, jotka eivät ihan sataprosenttisesti ole hänen omaa ekspertiissiänsä. Suulaana ja mielipiderikkaana tunnettu hahmo se vaan ei osaa vaieta tunteita kirvoittavista aiheista ja sotkeentuu myös tälle kulttuurin saralle. Tänään asiantuntijuus porautuu Kokkolan kaupungionteatterissa nautittuun kulttuuriannokseen, jonka on ohjannut vieraileva ohjaaja Irene Aho. Ja huom. nautittuun. Tää oli HYVÄ!

Miika Nousiainen
METSÄJÄTTI

Tragikoominen selviytymistarina vihreän kullan maasta

Parhaat kaverukset Pasi ja Janne ovat varttuneet Törmälän vaneritehtaan varjossa. Pasi on lähtenyt kauppakorkeakouluun ja luonut uran Helsingissä, Janne on jäänyt töihin kotipaikkakunnan tehtaaseen. Eräänä päivänä Metsäjätin väliportaan johtajaksi edennyt Pasi palaakin kotipaikkakunnalle Mersu alla paskamaisten uutisten kanssa.

Lopulta asiat kääntyvät molemmille kavereille kuitenkin parhain päin – mutta odottamattomalla tavalla!

Miika Nousiaisen menestysromaanin pohjalta dramatisoitu tragikomedia kertoo hilpeällä tavalla tästä meidän vihreän kullan maasta. Se on tunnistettava ajankuva 1980-luvun Suomesta tähän päivään. Samalla se on tarina ystävyyden voimasta muutosten maailmassa.

Neuvostoliitto kaatui, mutta Metallica elää!
(lainaus http://www.teatteri.kokkola.fi/ohjelma/metsajatti -käy kurkkaan myös henkilöt näytelmän takana!)

Metsäjätti on onnistunut ajankuvaus näin kasarilapsuuden viettäneen silmissä. Tuttua ja turvallista, jättitupsupipoa ja korneja toppatakkeja myöden. Näyttelijoiden fyysisyys tempaa mukaansa alusta saakka ja hengästymisen voi aistia. Itse tarina pujottelee sopivassa suhteessa huumorin ja draaman välillä. Kalapuikkojen syönnistä sekä vahvasta musiikista sekä musiikkiin eläytymisestä ilmasoittimin voi tehdä loistavaa komediaa ja poikien välisen ystävyyden syvin sisin onkin käsin kosketeltavissa kahdenkeskisissä ruokailuhetkissä :D Vapise Bon Jovi.

Näyttelijät kautta linjan loistivat monipuolisuudellaan sekä muuntautumiskyvyllään. Kokkolan kaupunginteatterin repertuaarista ehdoton suosikkini, Tuomo Kemppainen ei pettänyt tänäänkään.

Metsäjätti oli kokemuksena lempeä jättiläinen, jota voi suositella lämpimästi - menkää ja kokekaa!


Ja vilahtihan siellä Eameskin sisustuspohdinnoissa ja veikkaisin, että juuri tästä oli kyse.

Lounge Chair & Ottoman by Charles & Ray Eames, 1956  (kuva www.smow.com)

Huomenna on peRRRRRjantai ja ekat pikkujoulut -mitäs siihen sanotaan? No TipTap.