Rva K -päiväni teatterikriitikkona

Rva K:lla on taipumus pistää nokkansa asioihin, jotka eivät ihan sataprosenttisesti ole hänen omaa ekspertiissiänsä. Suulaana ja mielipiderikkaana tunnettu hahmo se vaan ei osaa vaieta tunteita kirvoittavista aiheista ja sotkeentuu myös tälle kulttuurin saralle. Tänään asiantuntijuus porautuu Kokkolan kaupungionteatterissa nautittuun kulttuuriannokseen, jonka on ohjannut vieraileva ohjaaja Irene Aho. Ja huom. nautittuun. Tää oli HYVÄ!

Miika Nousiainen
METSÄJÄTTI

Tragikoominen selviytymistarina vihreän kullan maasta

Parhaat kaverukset Pasi ja Janne ovat varttuneet Törmälän vaneritehtaan varjossa. Pasi on lähtenyt kauppakorkeakouluun ja luonut uran Helsingissä, Janne on jäänyt töihin kotipaikkakunnan tehtaaseen. Eräänä päivänä Metsäjätin väliportaan johtajaksi edennyt Pasi palaakin kotipaikkakunnalle Mersu alla paskamaisten uutisten kanssa.

Lopulta asiat kääntyvät molemmille kavereille kuitenkin parhain päin – mutta odottamattomalla tavalla!

Miika Nousiaisen menestysromaanin pohjalta dramatisoitu tragikomedia kertoo hilpeällä tavalla tästä meidän vihreän kullan maasta. Se on tunnistettava ajankuva 1980-luvun Suomesta tähän päivään. Samalla se on tarina ystävyyden voimasta muutosten maailmassa.

Neuvostoliitto kaatui, mutta Metallica elää!
(lainaus http://www.teatteri.kokkola.fi/ohjelma/metsajatti -käy kurkkaan myös henkilöt näytelmän takana!)

Metsäjätti on onnistunut ajankuvaus näin kasarilapsuuden viettäneen silmissä. Tuttua ja turvallista, jättitupsupipoa ja korneja toppatakkeja myöden. Näyttelijoiden fyysisyys tempaa mukaansa alusta saakka ja hengästymisen voi aistia. Itse tarina pujottelee sopivassa suhteessa huumorin ja draaman välillä. Kalapuikkojen syönnistä sekä vahvasta musiikista sekä musiikkiin eläytymisestä ilmasoittimin voi tehdä loistavaa komediaa ja poikien välisen ystävyyden syvin sisin onkin käsin kosketeltavissa kahdenkeskisissä ruokailuhetkissä :D Vapise Bon Jovi.

Näyttelijät kautta linjan loistivat monipuolisuudellaan sekä muuntautumiskyvyllään. Kokkolan kaupunginteatterin repertuaarista ehdoton suosikkini, Tuomo Kemppainen ei pettänyt tänäänkään.

Metsäjätti oli kokemuksena lempeä jättiläinen, jota voi suositella lämpimästi - menkää ja kokekaa!

Ja vilahtihan siellä Eameskin sisustuspohdinnoissa ja veikkaisin, että juuri tästä oli kyse.

Lounge Chair & Ottoman by Charles & Ray Eames, 1956  (kuva www.smow.com)

Huomenna on peRRRRRjantai ja ekat pikkujoulut -mitäs siihen sanotaan? No TipTap.