"Oonko mää nyt IIIISO poika??"

Varsinaisia synttäreitä ei vielä ehditty viettämään, mutta 3-vuotiaana on alkanut meidän perheen traditio kaikilla muillakin aamupalasta sänkyyn oikeana syntymäpäiväaamuna. Pikku-O se nukkua posotti vailla mitään tietoa laulavasta Tuunaamon laumasta, joka aamuhämärässä, kynttilänvalossa hiipi tarjottimen kera huoneeseen. Paljot onnet ohitettiin kylkeä kääntämällä ja vielä perään huutelut -ei mitään.

Kun viimein silmäkulmaa viitsi vähän raottaa, hoksasi sälli mistä on kyse ja tsä-dääääääm(!), hän oli hereillä. Muutamat silmien hieraisut ja "Oonko mää nyt ISO poika? No olet, olet Rva K kovin haikeana toteaa <3

Lahjat saivat muuten odottaa itse juhlapäivää, sillä Tuunaamon perillisten omatekemät lahjat saivat loistaa. Nti S oli valmistanut koulun puukäsitöissä hommamiehelle ihan oman teräsvasaran, joka seuraa kyllä hamaan tulevaisuuteen lujan tekonsa puolesta. Nti H on tunnetusti pehmeiden ja ihanien asioiden ystävä ja häneltä Pikku-O saikiin pehmeän, kainaloon mahtuvan huovutetun auton.

Ja kyllä, taiteilijan näkemys L-kirjaimesta on tahallinen ;D

Synttäripäivä oli jo eilen, mutta rakas tietsikkä ja uusi kameraystäväiseni, eivät olleet juuri samalla aaltopituudella eilen illalla.... Timanttista tiistai-iltaa!