Hetken päästä sitä köröteltiin sisältä täysin punaisessa (penkkejä lukuunottamatta), perinteisessä sinivalkoisessa (ulkoapäin) vaunussa. Arvatkaa oliko siellä pistorasioita työkoneelle? Luojan kiitos tutut kanssamatkustajat alkoivat huutelemaan rouvalle hyvissä ajoin ennen Seinäjokea, sillä olisin nukkunut onneni ohitse. Edessä oli vaihto perässä tulleeseen nopeampaan kyytiin ja loppumatka sujui kuin rasvattu. Työasiat hoituivat ilman säätöä.
Mutta hei -onhan se nyt Stockan joulu nähtävä, kun kerran tänne saakka on tultu. Skippasin perinteisen lenkin ja suuntasin suoraan asiaan. Ei muuten pöllömpää ;)
Pöllöt eivät ehkä ole minun juttuni joulumielessä, muttta muuten hauskoja kapistuksia sinänsä. Pikku-O:n huoneeseen istuisi kangaspöllöt ja Nti H voisi oletettavasti huolehtia lopuista.
Rakas Joulupukki, näin kierroksen varrella myös lahjatoiveita. Saanko esitellä Kay Bojesenin songbirdit nimeltää Ruth ja Pop. Peter oli piilossa, mutta hänkin on kovin tervetullut! Could you please......?
Ihan sama kuinka paljon sitä luulee varanneensa aikaa, se ei ikinä tahdo riittää. Taas mentiin takinliepeet vaakasuorassa kohti asemaa, jotta kotimatka ei enää pitenisi enempää. Kaikessa kiireessä vielä jos vähän Lushiin pistäytyisi ja ehkä ehtisi kuitenkin vielä yhden hömppälehdenkin napata kainaloon. Juosten junaan, jonka puolessa välissä huomaat, että vaunut matkalla Kuopioon. Whaaat?!? Konnarille kevyt ripitys ja juoksu jatkuu kohti junan etupäätä, joka sittenkin vie kotiin. Voin kertoa, että koko junavaunu tuoksuu (kiitos Lushin) sitruunalle. Thank God, sillä se peittää alleen mukavasti reilun tunnin toppatakkijuoksun aiheuttamat kosteusvauriot. Olkalaukut olivat lenkin varrella kimpassa hirttyneet kaulan ympärille ristiin ja hetken niitä revittyäni (torkkupeiton kokoinen kaulaliina halusi väkisin mukaan tangoon), huomaan olevani vapaa ja junakin ehtinyt Pasilan kohdille. Huoh.
Paikkanumero on muuten 47. Rva 47? Aaa-puuu-va - vai miten se meni...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit!
-Rva K