Syntymälahja ja kasvatuksen tuloksena saadun hyvän itsetunnoon sekä ilon yhteenliittymä -positiivinen asenne, jota on vaikea horjuttaa.
~ Rva K ~
Positiivisuuden teflonissa kyse ei ole siitä, että mikään murhe ei kolahtaisi, eikä asioita pohtisi syvällisesti. Kyse ei myöskään ole siitä, etteikö osaisi ottaa vastuuta hankalista asioista ja etteikö joskus ketuttaisi. Kokopäiväistä haihattelua, haaveilua ja ajan tuhlausta? Väärin. Positiivisuuden teflonista Rva K on erityisesti onnellinen, sillä se mahdollistaa maailmankatsomuksen, jossa lasi on pääsääntöisesti aina puoliksi täynnä ja kaikenlaisia mahdollisuuksia leijailee ympärillä. It's up to me, mitä tartun tavoittelemaan. Pahinta on epäonnistumisen tai virheen tekemisen pelko, sillä se estää kokeilemasta sekä kokemasta asioita ja näin ollen myös onnistumisen.
Positiivisuus on myös state of mind, sillä aikansa voi kuluttaa myös marmattamiseen siitä, mitä puuttuu (todellista puutetta harva länsimaalainen on nähnytkään), siitä mitä on jättänyt tekemättä sekä siitä miten toisilla jokin asia on itseä paremmin. Jos jollakin on asiat hyvin, miten se olisi pois minulta? Haaveileminenkin on ihanaa kun kaikki perusasiat on todella buenosti ja antaa kultaiset reunukset arjelle. Jos jokin haave joskus maailmassa toteutuu, niin loistavaa. Muuttuessaan kateudeksi, siitä tulee negatiisiuuden möykky, joka syö energiaa ja ihmissuhteita. Ei hyvä.
Tulipa taas haastettua muinaiset suuret filosofian ajattelijat -ihan tosta noin vain ja ehkä jopa vähän sekavastikin. Pidetään siis hymy huulilla ja ollaan positiivisia. Onnellisia asioista jotka ovat jo hyvin, toisista ihmisistä sekä kaikesta haaveilemisen arvoisesta, omista ja toisten onnistumisista. Juuri nyt Rva K on onnellinen siitä, että Tuunaamo crew:ta vaivannut tauti on voiton puolella, eikä kyseessä ollut Pikku-O:n korvatulehdusta ja rouvan kurkunpääntulehdusta kummempaa. Sairastaminen sucks, mutta hei -ei tämä ebolaa ollut.
Postilaatikolla käyntikin voi olla erityisen nautinnollinen kokemus parin sisälläolopäivän jälkeen. Varsinkin, jos ulkona ripsuttelee hiljalleen lunta. Maa saa taas valkeamman peitteen mustan pimeyden sijaan. Juuri paistettujen torttujen tuoksu leijailee Päämajassa ja kynttilöitä sytytellään. Kyllä preesens on muikean mukava juttu. Ja perjantai. Ja tulevan viikonlopun kuoroleiri (jollei ääntä, niin hengailu ihanien ihmisten parissa) Ja, ja, ja, ja..... *smiley*
 |
| Kattauksen lisäksi kaupan päälle kuvaan eksynyt langanpätkä. Ei ollut punainen ;D |
Taustalla Bublen poika laulelee "
It's beginning to look like a lot like Christmas...."
