keskiviikko 18. helmikuuta 2015

DEKOilua

Mellevää keskiviikkoa kaikille (toki torstai jo suurimmalle osalle, kun tätä lueskelette). Painokone on taas lähtenyt jylläämään yömyöhällä ja Rva K sisustaa mielessään suurella intohimolla lastenhuoneita. Ja olohuoneita. Ja keittiöitä. Ja, ja, ja.....

Uusimmassa Deko-lehdessä oli taas mittavat määrät kivoja ideoita, joista ehkä hauskin, oli lastenhuoneen tapetti. Toteutuksessa taas ovat jo millimetripaperilla piirrettynä pienet talot, joita voi ripotella seinälle (vaneri-inventaario autotallissa odottaa..). Kakkoskuvassa muuten vain mageet mittasuhteet :D

Pitkäaikainen pöytäprojekti etenee vaivalloisesti, sillä vaikka HAY Loop- putkijalat ovat jo tilauksessa, on vaneria yllättävän hankala löytää. Tai siis korjaus äskeiseen. Vaneri bongattu jo viime vuoden puolella, mutta kyseinen valkoinen väri ja paksuus aiheuttavat harmaita hiuksia. Vaikka meidän ruokapöydän koko onkin reilu, silti vaneria on ostettava kerralla neliötolkulla. Anyone else in need of "a piece"? A big piece.. Etsintä jatkuu siis.

Mageesti passaa myös pöydän ympärille nuo vanhat koulutuolit. Niin ja Tapiovaaran Pirkka -se on aina ihana muuten vain! Se vimonen kuva.





 Unia unia, junien kuvia <3

maanantai 9. helmikuuta 2015

Kevään ekat sivakoinnit

Hiki tuli ja aktiivisuusmittari hurraa! Useamman kuukauden liikuntakiellosta "vapautuneena" saa vihdoin taas liikkua, vaan ei "täristä ja hyppiä". No kuningaslaji tähän saumaan on perinteineen maastohiihto. Yläkouluajoilta vielä mielikuvaoksennus pukkaa kurkkuun ja ahdistus painaa sydäntä, mutta näin vapaaehtoisesti kun saa sivakoida niin mikäs sen juhlallisempaa. Keli mitä mainioin, luisto mitä parhain ja seurana oma Sulhanen. Mahtava maanantai. Ei muuta.


Paitsi pyykkiä tietty..... :D

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

No mutta halojata hallåå - It's been too long!

Hellurei ja hellät tunteet! Pitkästä aikaa kirjainten äärellä ja hitusen häpeissään tervehtii hän (miten niin taustalla telkusta tulee Pulttibois ja iki-ihana Hra 47..) En tiedä miten vuoden ensimmäisinä kuukausina tuntuu, että päivät sisältävät huomattavasti vähemmän tunteja kuin loppuvuodesta. Samaa mieltä? Vai onko se tuo tuhannen pitkään jatkunut pimeys? Jaa-a, mutta viime yönä pimeyden kaverina oli kyllä hillitön tuuli. Lähes varmana siitä, että talo antaa Lainalle periksi suht uusista liitoksistaan, silmät nippa nappa peiton alta pilkistäen, Rva kuunteli tuulen koukeroita peltikaton alla. Aktiivisuusrannekekin antoi periksi ja sekosi unirytmissä :D Aika metka vehje tuo ranneke muuten. Varsinkin kun siihen laittaa himppasen liian kovan aktiivisuustason, voi tuntea suurta riittämättömyyttä joka päivä saavuttamattomista aktiivisuuksista, askeleista tai juostuista kilometreistä. Mutta toisaalta, jos sittenkin vielä nipistäis yhden lenkin, niin jo vain voi tyytyväisenä pällistellä loppuillan olkkarin lämmössä ja nauttia kynttilänvalossa, kun kerran pimeyttä riittää ja riittää ja riittää edelleenkin.

Mistä muuten haluaisitte kuulla huomenna, ylihuomenna tai niitä seuraavina päivinä? Nyt HAY:ta "luupissa". LUP square - var så goda





Mahtiviikkoa everybody!