Toisen osan jälkeen Rva K pinnisti ja muisti olla taputtamatta. Moni muu yritti vielä, siihen saakka kunnes yleisöstä kuului "SHhhhh!" Joku saattoi vilpittömästi vain suhauttaa opetusmielessä -ehkä tietäen, että salissa oli paljon pienten toisella puoliajalla esiintyvien alakoululaisten vanhempia. Saattoi olla monelle ensikosketus klassisen musiikin konserttiin. Tai sitten ei -mene ja tiedä.
But why oh why?
Rva K hykertelee hiljaa mielessään törmättyään tänään Baldur Brönnimannin pohdintaan aiheesta blogissaan (kiitos Facebook-ystävälle linkin jakamisesta!). "My thoughts exactly", hän ajattelee ja tirauttaa melkein taputukset ääneen eri tekstin osien välissä ;) Tekstiä voi lämpimästi suositella lukaistavaksi, sillä siinä punaisena lankana on osittain juurikin ääneen sanomattomat säännöt konserttikäyttäytymisestä, joita kukaan oikeastaan ei voi tietää, jollei joku niitä kerro ensin. Mutta toisaalta, voidaanko unohtaa turhat kankeudet ja vain nauttia ihanista sävelistä, jokainen omalla tavallaan? Kunhan ei kanssakuuntelijoiden nautintoa tahallaan häiritse. Mitä tuumaisit moisesta?
Ja hei - Rva K taputtaa taatusti konsertissa mennen tullen ja palatessa, jos orkesteri virittää takahuoneessa soittimiaan aina konsertin alkuun saakka (Brönnimann, such a GREAT idea!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit!
-Rva K